”Liian pitkä, en lukenut” - Käyttöehtosopimusten ongelmat ja sääntely

Tämä tutkielma käsittelee verkossa solmittavia sähköisiä kuluttajasopimuksia. Käytännössä tutkielmassa siis tarkastellaan erilaisten digitaalisten palveluiden, kuten esimerkiksi sosiaalisen median palveluiden, käyttöehtojen luonnetta sopimuksina sekä niiden sääntelyä. Suurien teknologiayhtiöiden on sanottu asettavan kulttuurisia normeja ja sananvapauden rajoja. Tämä tapahtuu käytännössä niiden käyttöehtojen avulla, joten näin ollen aihetta on syytä tarkastella näiden sopimusten sääntelyn näkökulmasta. Aihepiiriin liittyen on myös viime vuosina tullut voimaan uutta EU:n tasoista lainsäädäntöä, joten tutkimus on ajankohtainen. Tutkielman tavoitteena on lainopin keinoin tutkia, mitä ongelmakohtia käyttöehtosopimuksiin liittyy ja miten niitä säännellään. Lisäksi selvitetään, millaisia verkossa solmittavat käyttöehtosopimukset ovat luonteeltaan ja miten ne tulevat osapuolia sitoviksi. Tutkimusaineisto on pääasiassa kansainvälistä oikeuskirjallisuutta ja artikkeleita, mutta tämän lisäksi tutkielmassa hyödynnetään myös kotimaisia vakiosopimusoikeuden perusteoksia. Tutkielmassa lainopillinen metodi näyttäytyy siten, että aiheen arviointiin vaikuttavat osatekijät pyritään esittämään johdonmukaisessa järjestyksessä niin, että lukijalle jää selkeä kokonaiskuva sääntelyn keskinäisestä suhteesta ja ongelmakohdista. Aiheen käsittelyssä tehdään myös tulkintakannanottoja, kun pyritään tulkitsemaan ja hahmottamaan etenkin uuteen sääntelyyn kuuluvien oikeusnormien sisältöä. Näissä sopimuksissa on niin muotoon kuin myös sisältöön liittyviä ongelmakohtia. Sopimusten läpinäkyvyys on kuluttajien kannalta heikko, koska ne ovat pitkiä sekä vaikeaselkoisia ja niitä ei aina mielletä sopimuksiksi. Sisältöön liittyvät keskeiset ongelmat ovat datan käyttäminen vastikkeena palvelusta, sopimusehtojen yksipuolinen muuttaminen sekä perusoikeus- ja sananvapaus -kysymykset. Vastauksena näihin EU:lla on joukko sääntelyä, joka jää melko hajanaiseksi. EU:n uusi digipalvelusäädös vastaa etenkin perusoikeuksiin liittyviin ongelmiin, mutta se olisi voinut olla laajempi ja yhtenäisempi, jotta kokonaiskuva sääntelystä olisi entistä selkeämpi